No Pain - No Gain (Samun ja Jaakon treeniblogi)

[Samu]

Tervetuloa Samun ja Jaakon treeniblogiin!
Täällä saat lukea tositarinoita WU:n armottomista harjoituksista ja Samun ja Jaakon fiiliksistä juuri niiden jälkeen.
Luvassa on tuskaa, hikeä, (tuskanhikeä),ja pettymyksiä - koko tunteiden kirjo.
Ei sovellu heikkohermoisille, lapsille, eikä raskaanaoleville.

Ota tiukka ote penkistä, täältä se tulee!

[Jaakko]

Tervehdys!
Oli minunkin aika laittaa korteni kekoon blogin hyväksi joten päätin kirjoittaa hieman tulevasta kesästämme. Jokaisella määrätietoisella urheilijalla täytyy olla tavoitteita, joten tottakai mekin Samun kanssa olemme sellaisia itsellemme asettaneet.
Kevään olemme pyhittäneet peruskunnolle ja tietysti pienimuotoiselle voimailujaksolle. Ruista pitäisi saada ranteen ympärille eli tämä tarkoittanee töitä. Jos jonkinlainen tulostavoite pitäisi heittää ilmoille, niin yhden käden ristiriipunta olisi kova sana. Pystyväthän ne Kummelinki miehet siihen nii miksei mekin?
Kesällä alkaakin sitten armoton kestävyysharjoittelu joista tunnelmia varmaankin tuonnempana.. Tähtäimessä mm. Juvan pyörälenkki, jota tässä ollaan fiilistelty jo vuoden päivät.
Tärkeintä on kuitenkin pitää mielessä että levossa se kunto kasvaa!

[Jaakko]

Moro!
Pari ensimmäistä blogiviikkoa on nyt vierähtänyt ja reenailu pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin.
Olemme näin heti keväästä aloittaneet "säännöllisen" kuntosaliharjoittelun, joka meille on varmasti jokseenkin tarpeen.. Pienien alkukankeuksien jälkeen olemme oppineet kuntosalikulttuurin peruspiirteet: Ensin etsitään _pinta-alaltaan_ suurimmat levypainot, jotka jaksamme nostaa. Laitetaan ne tangon päihin, nostetaan penkistä ja istutaan viisi minuuttia (suurentavan) peilin edessä mahdollisimman ryhdikkäästi pullistaen hauiksia kädet puuskassa, vakava ilme kasvoilla. Tämän jälkeen uusi sarja ja taas istumaan. Ja mitä enemmän ähkintää ja kolinaa, sen parempi.
Paljon on myös tullut harrastettua peruskestävyyslenkkejä, jotka ovat meinanneet välillä lipsahtaa (erästä kolleegaa lainaten) ns. "käpyjenpotkimis-lenkeiksi". Mutta harvoinhan me tuommoiseen olemme sortuneet.
Tänään kuitenkin teimme jotain ainakin omasta mielestämme urheaa ja kunniakasta. Viime viestissä kertomiemme tavoitteiden täyttäminen nimittäin alkoi kuuluisalla polkupyörälenkillä - Tour de Juvalla. Matkaan lähdettiin aamulla klo 8.00. Alkumatka sujuikin leppoisasti polkien, hieman pilvisessä säässä. Ehdimme polkea Joroisiin asti, kun taivaalta alkoi tietenkin tulla vettä. Pienestä roiskeesta emme vielä lannistuneet, mutta lopulta meidän oli vetäydyttävä katokseen suojaan sateen yllyttyä. Mikään huoltoasema ei ollut auki, joten odottelimme vajaan tunnin sateen loppumista bensa-aseman ulkokatoksessa. Kävipä leikisti mielessä jopa kääntyä takaisin kotiin, mutta lenkki oli päätetty tehdä, joten se myös tehtiin. Matkaan vihdoin päästiinkin ja polkeminen sujui, vaikka fiilikset olivat hieman laskeneet. Välillä tuntui, että matka ei ota loppuakseen, varsinkin kova vastatuuli tuotti meille ongelmia. Toivoimmekin, että tuuli kääntyisi vaihtaessamme suuntaa puolessa matkassa. Kun kyltit lähenevästä pitäjästä alkoivat kuitenkin lähestyä, alkoi poljinkin liikkua eri tahtiin. Monien vaiheiden kautta edessämme näkyi Juvan ABC-asema! Pidimme siellä puolen tunnin tauon ja samalla tankkasimme (Samulle 98:a ja Jaakolle hitaampana miehenä dieseliä). Tulomatkalle lähdettäessä ilma oli kuin morsian - aurinko paistoi, ja mikä parasta, ei satanut ja tuuli oli myötäinen. Paria sadekuuroa lukuunottamatta meillä rullasikin hyvin ja lenkki saatiin heitettyä. Näin jälkikäteen 106:sta kaupunkipyörällä poljetusta kilometristä jäi hyvä maku, saa nähdä milloin sitä lähdetään Kuopiossa käväisemään... Mainio lenkki, mutta tulipahan tehtyä!
Jaakko & Samu

[Samu]

Ja tähän heitetään välikevennyksenä video siitä, kuinka se yhden käden ristiriipunta oikein tehdään.

http://www.youtube.com/watch?v=KifMP-YdLi4

[Jaakko]

Heissan!
Yleisön pyynnöstä blogiin kirjoittelua jatketaan jälleen. Syynä viestien vähyyteen on tottakai ollut armoton reenikausi, jolloin tietokoneen kanssa ei pääse tuttavuutta kovin usein tekemään. Onneksi te rakkaat lukijat olette olleet lukemassa ja tukemassa viestejämme ahkerasti. Hämmästykseksemme huomasimme, kuinka ruhtinaallisesti lukijoita olemme jo saavuttaneet tämän viestin kirjoittamiseen mennessä: yli 150! Suosio on lyönyt meidät ällikällä, mutta kuten sanotaan nälkä kasvaa syödessä, joten kehotan edelleen kaikkia lähettämään sanaa blogista eteenpäin sisaruksille, serkuille ja serkunmielisille, kummeille, kaimoille ja tuttavien tuttaville. Julkistan nyt viisivuotistavoitteemme, joka on kerätä vähintään tuhat lukijaa blogillemme. Tehtävä ei ole helppo ja tie on kivinen, mutta yhdessä teemme siitä mahdollisen.
Pitihän minun hieman raottaa reenipäiväkirjankin sivuja. Viime viikkojen kohdalta tuosta vihkosesta löytyy pelkästään positiivisia ilmauksia. Harjoitukset ovat sujuneet kuin tanssi, joten viikkotuntejakin on keräilty kuin marjoja (tähän aikaan vuodesta marjoja vain on tarjolla harmillisen vähän ). Juoksu, saleilu, rullittelu ja pyöräily ovat näytelleet suurinta osaa harjoituksissamme. Myös mentaalista puolta on kehitetty kuuntelemalla rockyn tunnaria päivittäin ja miettimällä niitä kuuluisia Sochin latuprofiileja..
Nytkuitenkinuudetreenitkutsuvatjatäytyyäkkiälähteäettemmemyöhästylisääviestejätulossalähiaikoinakiitosjareenailemisiin.
Jaakko & Samu

[Jaakko]

Tervehdys!
Heti alkuun haluamme esitellä erään lenkkikaverimme. (Kuva alla) Pienen pieni orava juoksi lenkillä mukanamme aikansa ja välillä kävi tutustumassa lenkkareidenkin tuoksuun. Liekkö palauttava peruskestävyyslenkki meneillään, kun kehtasi meidän perässä juoksennella...
Sitten kuulumisiimme. Kesäloma on rullaillut hyvin käyntiin, joten oli aika suunnitella kesän ensimmäinen leiri. Yllätykseksemme emme saaneet kutsua maajoukkueen Ramsauleiritykseen, joten jälleen kerran jouduimme käyttämään omaa mielikuvitustamme ja rakentamaan oman leirimme. Reenaus tapahtui Kaavin kovissa vaaramaisemissa Samun mökillä. Tässä tulee leiripäiväkirjamme sisältö:
Päivä 1. Kello löi kuusi ja reissu polkaistiin käyntiin. "Virkeinä" ja hyvävoimaisina lähdimme pyöriämme rullaamaan. Matkan pituus kuitenkin oli kunnioitettava, joten suunnitelmissa oli käydä alkumatkasta kotona syömässä, kun matkaa kotiin oli vähemmän kuin seuraavaan ruokapaikkaan. Tämä idea ei kuitenkaan koskaan ottanut siipiä alleen. Ensimmäinen etappimme oli Karvio, jossa tarkoitus oli syödä kunnolla. Aikataulussamme oli kuitenkin virhearvio ja kahviosta saimme vain sämpylää. Lannistumatta jatkoimme kuitenkin matkaa. Edessä olivat ne kuuluisat "kuoleman kilometrit" jolloin matkan teko tuntuu erittäin nihkeälle. Puolimatkassa jompikumpi meistä ehdotti jo leikillään kääntymistä kotiin, mutta ehdotus lopulta hylättiin kannattamattomana. Muutaman kerran soimme itsellemme pienen pienen tauon, jolla pääsi jaloittelemaan puutuneita jäseniä, pääasiassa ahteria. Loppumatka häämötti jo ja edessä oli vielä viimeinen haaste: jo kuuluisaksi etapiksi muodostunut Nälkämäki. Sitä pelättiin, kunnioitettiin ja siitä puhuttiin hiljaa. Sitten me vain poljimme sen ylös. Tämän jälkeen muutama hiekkatiekilometri ja saavuimme mökille! Huolto pelasi jo heti ensimmäisenä päivänä loistavasti: sauna oli lämmin (ja vielä vastatkin tehtyinä!), ruoka pöydässä ja pehmoinen peti odottamassa. Reilun 140 kilometrin jälkeen uni maittoikin jo aikaisin.
Päivä 2. Jokaiseen leiriin täytyy sisältyä yksi lepopäivä, joten lenkkiä ei tullut kuin pari tuntia. Penkkiurheilua harrastettiin kuitenkin ahkerasti mm. jalkapallon merkeissä.
Päivä 3. Tähän päivään oli satsattu. Aamupäivä aloitettiin jännittävillä ja armottomilla mölökkypeleillä, jossa allekirjoittanut sattui olemaan aika vireessä. (Illan mölökkyhaasteen tuloksista ei puhutakaan sitten sen enempää. ) Tämän alkulämmittelyn jälkeen lähdimme tekemään sauvarinteen kuuluisiin, jylhiin, Maarianvaaran maisemiin. Kuusi tiukkaa nousua, hikeä, hiilidioksidia ja kärpäsiä. Siinäpä pääpiirteittäin sauvarinteemme sisältö. Illemmalla vielä löytyi intoa pyöräilyyn, (-olihan edellisestä kerrasta jo aikaa) sekä pieneen veneily-souturetkeen.
Päivä 4. Kotiinpaluu.
Loppuun vielä kiitos mainiolle huoltotiimille!
Jaakko ja Samu

Pieni tauko menossa

Kuva002.jpg (91.5 KiB) Katsottu 246 kertaa